66 päivää kesään: päivä 2

Istuminen on epäterveellistä. Miehille tyypilliset sairaudet keskittyvät maitotölkin kokoiselle alueelle ruumiinontelon pohjakerroksissa, alueelle jota istuminen rasittaa. Siksi olen riemuissani että saan istua koko päivän. Ensin mantsan kakkoskurssin koevalvonnassa, sitten yo-valvonnassa, ja lopulta työhuoneessa reaali- ja kurssikokeiden ääressä. Päivän rentoutumisannokseksi olen määrännyt itselleni lätkän semifinaalin HIFK – JYP. En seiso sitäkään. Uhmaan prostatiittia. Kuljen varovaisia vastaan.

Koko kansan kuhajutut eivät innosta. Kaloista kaloin on räkäkiiski, vastarannan asukas. Jos joskus huomaan uivani enemmistön parvessa, koukkaan akanvirrasta vauhtia vastanousuun. Olen rakentanut elämäni aikana yli 8000 linnunpönttöä, mutta nyt kun kampanja kannustaa miljoonaan, en koske noihin laatikoihin pikkusormellakaan. Sen sijaan löysin itseni etsimästä tietoa pöntötyksen (oikoluvun mielestä pönkötys olisi osuvampi) haitoista. Muistelin norjalaisen tutkimuksen osoittaneet pönttölintujen lisäämisen ajaneen ahtaalle avopesijöitä sirkuista kirvisiin. Muistelin ehkä väärin. André Dhondt on koonnut tutkimuksia yhteen kirjassaan Interspecific Competition In Birds, ja päätynyt laimeaan lopputulemaan: pönttölintujen haitallinen vaikutus avopesijöihin on vähäinen, ja positiivisiakin vaikutuksia on löytynyt. Miljoona pönttöä on ihan hyvä juttu.

Kiiskeydessä ei ole järkeä. Se ei ole hyödyllistä. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin vaeltanut massojen mukana. Parhaillaan käynnissä oleva keskustelu kokeilusta, jossa reaaliaineiden valinnaisuutta lukiossa lisättäisiin, saa kiisken hakeutumaan peloissaan yläluusuan poukamaan. Rakastamansa oppiaineen ja palkkapussinsa puolesta (ja Kokoomusta vastustaakseen) takajaloilleen noussut opettajamassa saa aikaan sellaisen paineaallon, ettei sen läpi näillä evillä pyristellä. Oppiminen ja yleissivistys jäävät puolustamatta.

Joskus olen yrittänyt tietoisesti luoda kiisken nahkan, ja muuttua lahnaksi. Metamorfoosin on pysäyttänyt pieni olkapäälle ilmestynyt Juice Leskinen, joka on huudellut korvaani usein toistamaansa vertausta: ”Jos lampaan nostaa takajaloilleen, se ei vielä ole ihminen. Mutta jos lammaslauman nostaa takajaloilleen, ollaan jo lähellä ihmisjoukkoa”. Joukkovoima pelottaa. Yhteisöllisyys on kivempaa.

2016-04-01 10.18.46

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s