Helsinki Samba Carnaval 2017

Yhdennentoista kerran peräkkäin Helsingin sambakarnevaaleilla. Tästähän voi tulla perinne! Ensimmäisen kerran kuikuilin Senaatintorilla ja Espan nurkilla, koska halusin opetella kuvaamaan ihmisiä, ja Interwebissä kerrottiin sambaajien olevan ihmisiä – ja haluavat tulla kuvatuiksi. Sittemmin syy on ollut toinen. Olen haltioitunut noiden Ihmisten panostuksesta. Karnevaaleihin nähdään isosti vaivaa. Soitto, tanssi, vaunut, enredo ja etenkin puvut. Omistautuminen ei voi olla tarttumatta, vaikka oma tanssijalka vipattaisi vinoon.

Paluumatkalla sain puhelimeeni ilmoituksen Hannin viestistä. Se oli lähetetty 2.6. Siinä Hanni ehdotti minulle pressipassia. Olisi tullut tarpeeseen, sillä jouduin 190-senttisenä ja 113-kiloisena hobittina kameroineni järjestysmiesten tönimäksi ja väkijoukon ruhjomaksi. Turistibussista vyöryvä iäkkäät kiinalaisnaiset osaavat olla pelottavia. Kyynärpäätä tulee. Vyötärön alle.

Joitakin kuvia sain silti kennolle. Kokoan niitä kesälomatahdilla tänne.

IMG_7741

34 päivää kesään: päivä 34

Aamulla Lotan todistuksen haku. Sarja kiitoksia, kaksisuuntaisesti Paluumatkalla Lotta kyseli: miksi sä iskä yskit koko ajan? Koska keuhkoni ovat vialliset. Samalla ymmärsin, ettei minun ole syytä mennä yskimään ylioppilasjuhlaan. Jotkut hermostuvat vauvojenkin äännähdyksistä, joten millaisia mulkaisuja keräisi räkivä mursu?  Tunsin kuitenkin palavaa halua nähdä tulevat ylioppilaat vielä kerran, joten laadin suunnitelman. Asetuin väijyyn ovelle josta koko porukka kulkee nauhana ohi. Otin rekvisiitaksi kameran vaikkei tapanani ole kuvata ylioppilasjuhlassa. Seisoin siinä aitiopaikalla pala kurkussa. Pirullinen juoni.

Nyt jotain ihan muuta (JIM). Ja sitaatti Andy McCoylta: beibi mä lipeen nyt.

IMG_1005

34 päivää kesään: päivä 33

Vähiin käy. Nuorempien kevätjuhlassa oli vielä vähän aikaa sitten tarkoitus pelata pesäpalloa, mutta olikin jotain ihan muuta. Joku ihan muu oli parempi. Loistavia puheita, sielukasta tanssia, Aleksin arvokas esitys ruotsinkielisestä intistä ja Merisotakoulusta, niiskututtavia musiikkiesityksiä. Kävin pyytämässä Taikalta anteeksi sitä että joudun poistumaan huomisesta yo-juhlasta ainakin hänen laulunsa ajaksi. Tyrskisin siellä. Mitä ihmisetkin siitä sanoisivat? Kahootissa loukkaannuin siitä etteivät opiskelijat muistaneet minkä värinen paita minulla oli eilen. Se sininen on ihan kulahtanut. Ei sitä kehtaa enää käyttää. Pitäisi tietää.

Iltapuhteena nelisenkymmentä Wilma-viestiä. Kysymyksiä, lähes kaikki samasta teemasta: bilsan ja mantsan kurssit 2017-2018 tursuavat, ei kai minua heivata kurssilta? No ei heivata. Päättäjien kaltoin kohtelemista luonnontieteistä kiinnostuneet ihmiset ovat aarteita. He elättävät maailman. Heille tulee raivata polkuja. On totta ettei 65-75 opiskelijan ryhmä ole mahdollinen. Mutta siitä voi tehdä mahdollisen, vaikkapa puolittamalla. Asioilla on taipumus järjestyä.

123456789

34 päivää kesään: päivä 32

Intensiivinen päivä. Ensin kokeiden palauttelua sarjatulena. Tuli hiki. Yritin saada opiskelijat valittamaan ja kerjäämään oikeudenmukaisuutta, mutta epäonnistuin. Kaikki saivat omasta mielestään riittävän hyvän arvosanan. Sitten opekokous, jossa stipendien jakoa. Minulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Jos joku ei mielestäni ansaitse stipendiä, se johtuu vain siitä etten tunne kyseistä ihmistä riittävän hyvin. Kaikki ansaitsevat huomionosoituksen ponnistuksistaan, mutta nykyisen kaltaiset jälkijättöiset rahalahjat voisi unohtaa. Kesän siideriostosten rahoittamisesta tulisi siirtyä opintojen tukemiseen. Stipendit pitäisi jakaa lukion aikana tarvitseville. Perheiden varallisuuserot eivät saisi vaikuttaa oppimiseen.

Kokouksen aikana tulevat abit ja kakkoset rakensivat Wilmassa lukujärjestyksensä vuodelle 2017-2018. Yli puolet oli päättänyt suorittaa maantieteen ja 62% biologian syventävät kurssit. Tarvitaan siis lisää ryhmiä ja lisää työvoimaa. Ilahduin ihmisen biologian kurssien opiskelijamääristä. Ensimmäistä kertaa Arkadiassa on tarve kolmelle syventävän kurssin ryhmälle. Oman kropan toiminnan tunteminen on tärkeää. Uskaltaakohan joku väittää vastaan? Lukiossa ei ole mitään mikä ei ole tärkeää. Vai onko lukio itse?

Sitten matkatoimiston tarjousta muokaten Baltian ja Puolan matkan suunnitelma minttiin, ja kotiin päästämään mummo Lauran ikeestä. Suunnitelma näyttää hyvältä. On tärisyttävää, että pahuuden pesään mennään perjantaina 13. päivä.

Baltian-Puolan –matkan suunnitelma 2018

34 päivää kesään: päivä 31

Kurssit arvioituna tänään kello 15.27. Hapoilla, mutta vähemmän kuin kertaakaan sitten kevään 2001. Energiaa riitti jopa tulevan vuoden suunnitteluun. Se näyttää taas kerran kaikkia aiempia vuosia massiivisemmalta möhkäleeltä, vaikka ensimmäisen kerran urallani kursseja on aiempaa vähemmän. Miten pitkään kasvu voi jatkua? Millainen rusaus kuuluu kamelin selästä sitten kun se pettää?

Tänään saapui matkatoimiston ensimmäinen tarjous kevään Puolan matkan ohjelmasta. Tarinan ystävänä pidän siitä kovasti, vaikka se ei ole likimainkaan valmis. Ensin pieni linnoitus, jolla on sykkä historia. Sitten pienempi tuhoamisleiri, isompi tuhoamisleiri ja yhteenvetona juutalaismuseo. Lopuksi lyhyt visiitti pienessä metsässä. Sielläkin tapettiin 22 000 ihmistä. Reitti kulkee halki Baltian ja Puolan, joiden lähes jokaista kylää holokausti on koskettanut. Nyt tarvitaan vielä yksi päivää lisää Krakowassa, yhteinen illallinen, vierailu synagogassa (ehkä jopa jumalanpalveluksessa) ja kenties visiitti kolmannelle keskitysleirille. Kaikkea ei saa. Täydellisyys on toisaalta aika tylsää.

Perhe liukuu lomille lomittain. Laura sai jo päiväkodista kukanmuotoisen kortin, ja päiväkodin hoitajat kasviksen. Ihmisistä tärkeimmät, joista en edelleenkään keksi riittävästi ylisanoja. Lotalla ja Otsollakin on jo huomenna kevätjuhla. Lotalle sek on koululaisena ensimmäinen, joten harvahampaisella riittää kysymyksiä: onko oltava reppu jos koululla ei ole enää tavaraa, miten koulussa muka voi katsoa leffaa, miksi ope lähtee opiskelemaan? Ja kyllä se kesä tulee Katille ja minullekin. Lauantaina on laskettu aika. Tänään harjoittelin jo. Luin kirjaa kaikessa rauhassa. Kaksi sivua. Sitten tuli tarve lähettää viesti Wilmassa.

IMG_5956

34 päivää kesään: päivä 30

Tämän täytyy olla kaikkien aikojen pisin koeviikko? Ensimmäisenä koepäivänä omppopuu oli harmaa. Nyt se on valkoinen. Eikä lopu vieläkään. Huomenna luokassa on tarkoitus tuhertaa 18 erilaista koetta. Sitten kai voidaankin aloittaa perinteinen katkeranvihreä julkinen keskustelu opettajien pitkistä kesälomista. En enää jaksa edes hymähtää sille. Kateuteenhan se pohjaa, mutta ei kelmeä konttorirotta itse lomaa kadehdi, vaan työtä johon tekee mieli heittäytyä niin ettei kukaan kestä sitä järjissään yhdeksää kuukautta enempää vuodessa. Vuosikertomus ei paljasta kuin muruja siitä mitä lukuvuoden aikana tapahtuu. Tuhannet keskustelut, vilkaisut ja pidemmät katseet kertovat lukion todellisen sisällön. Se on ymmärrys. Se on niin pirun kohottavaa, mutta syväys vie voimat.

Hieman enemmän ärsyynnyn niistä ehdotuksista jotka siirtäisivät koulujen kesälomat loppukesään. Ehdottajilta puuttuu rytmitaju. Alueilla joilla kesä kestää yli puoli vuotta on oikeastaan ihan sama milloin loma pidetään. Suomen kesä alkoi hetki kun puihin tulivat lehdet. Se nousee kesäkuun loppuun saakka, jolloin sen selkä taittuu, ja alkaa hidas lasku syksyyn. Juhannuksesta alkava kesäloma olisi syysloma. Siitä puuttuisi nousu kokonaan. Se ei virkistäisi. Väitän että kansantaloudellisesti optimaalinen koulujen kesäloma alkaisi 20. toukokuuta, ja päättyisi heinäkuun loppuun. Pitäisi jo ymmärtää, ettei tärkeää ole se kuinka pitkään ihmiset pidetään työpaikalla, vaan se mitä he tekevät ollessaan töissä.

IMG_6506

34 päivää kesään: päivä 29

Pitkän arviointipäivän päätteeksi vesilintulaskenta Adan, Ellin ja Susannan kanssa. Ihan liian tuulista. Ihan liian vähän lintuja. Yksi ylioppilaslakkikin piti tulkita kalalokiksi ettei kartta olisi nolo. Laskentaveneessä tunnelma tuntui kuitenkin olevan korkealla. Elli irtisanoutui kerran soutajan tehtävästä ja kolme litraa kahvia juonut Ada uhkasi ainakin kahdesti uida kotiin. Ja tottahan kahden tunnin soutu kahdeksan tunnin luku-urakan päälle maistui minullekin.

Olen luvannut pitää kerrankin aidon kesäloman, minkä seurauksena syksyn valmistelussa tuppaa tulemaan hoppu. Valkjärvi-projektin ryhmistä vain neljännes on aloittanut kenttätyöt, eikä kaikkia menetelmiä ole kokeiltu edes ajatuksen tasolla. Lokakuun lopussa kaikilla tulisi olla kurssista merkintä. Vaelluskurssin kahdeksanpäiväinen juhlavaellus starttaa pian koulun alkamisen jälkeen. Se näyttää ihan liian hyvältä ollakseen totta. Yhden tutkimuksen sijaan nyt tehdään kolme, ja muonavahvuus on peräti 45 (26 Arkadian opiskelijaa, 8 Arkadian senioria, 8 Muonion lukion opiskelijaa ja 3 opettajaa). Puolan matkan ryhmä on mallia super, ja valmistelut aloitetaan heti lukukauden alussa. Matka tulee olemaan aiempia pidempi, ja siitä on tarkoitus hioa pedagoginen timantti (!). Muita kursseja on ensimmäisessä jaksossa kuusi, biologian kirjoittajia on taas ennätysmäärä (ja mantsan kirjoittajiakin paljon), ja lukion spektaakkelimaiset synttärit vaativat tarmoa. Olen päättänyt ottaa elokuvan keskeiseksi oppimismenetelmäksi sekä itse tehtynä että analysoituna, ja siirtää lukemista pois oppikirjoista, kaunokirjalliseen suuntaan – jotenkin, jollain ihmeellisellä ajalla. Heti lukuvuoden alussa vieraaksi saapuu ryhmä zimbabwelaisia ja ryhmä korealaisia. Nyökytin kun heille kyseltiin ohjelmaa kestävään kehitykseen liittyen. Jos vielä nyökin, ammun itseäni lumpioon. Lupaan. Kun oli tarkoitus pitää sapattivuosi.

IMG_6330IMG_6431

34 päivää kesään: päivä 28

Toinen päivä kokeiden ja kurssitöiden arviointia. Luen jokusen lauseen ja nostan katseeni työhuoneen ikkunaan. Koristeomenapuu kukkii joka toinen vuosi. Nyt on se joka. Ei vielä, mutta nupulla on. Asemakaava on kaava joka kertoo erilaisten asemien aseman suhteessa toisiin asemiin. Kemiallinen rapautuminen on se kun rappeutuminen on luonteeltaan kemiallista. Massaliikunto on se kun Sipura lähtee lenkille Röykässä. Olen kuullut tämän ennenkin. Ei se kuki vieläkään.

IMG_0975

34 päivää kesään: päivä 27

Tuottelias arviointipäivä, vaikka orastava kesämieslunssa yrittää jaruttaa. Niveliä kivestää ja ääni on tarpeettoman seksikäs. Täydessä tikissäkin kokeiden arviointi on opettajuudessa se osa jonka mieluiten delegoisin eteenpäin. Rupisten perunoiden kaivaminen kaatosateessa kittisavesta oli lapsuuden traumatisoimpia tehtäviä, mutta paljon enemmän kylmäsi kun myöhemmin pyydettiin arvioimaan yliopiston valintakokeita. Onnistumiset tuottavat tosin iloa. Aika moni tulee samaan viimeisen jakson bilsan kursseista lukiouransa ensimmäisen kiitettävän arvosanan. Päivän ainoa virkistystauko, kauppareissu Lotan laatimaan listaan nojaten ei onnistunut sinne päinkään. Mukaan lähti vain Lördagspåse.LotanlistaVastauksia lukiessani olen ehtinyt kuuntelemaan musiikkia pitkästä aikaa oikealla tavalla: albumi alusta loppuun ilman taukoa. Monien rockartistien kerrotaan maalailevan musiikkillaan maisemia, mutta todellisuudessa lienee vain yksi joka sen osaa. Berdreyminnillä rumpalikonfliktista noussut Sólstafir onnistuu taas kerran kuulostamaan sekä itseltään että Islannilta. Imelda May tuntuu sen sijaan vaihtaneen kaiken. Hieman homssuisen pin-up -tyylinsä, läskibassolätinäisen musiikkinsa ja kuuleman mukaan kitaristiäijänsäkin. Life Love Flesh Blood on mainstreamia, kuunneltavaa (Sixth Sense jopa erittäinkin koskettava), mutta vain vanhoihin meriitteihin nojaten. Jiri Nikkistä pidin jo Cliftersin alkuaikoina Suomen parhaana poplaulajana. Tilanne on muuttunut kolmessakymmensssä vuodessa vain sen verran, että Nikkinen on nykyisin biisintekijänä vähintään samaa tasoa. Viides ilmansuunta on vuoden kotimainen albumi tähän saakka.

Levyt

34 päivää kesään: päivä 26

Koko päivä kokeiden arviointia . . . eli suunnittelin ja valmistelin kesän puuhia. Grillissä on nyt riittävästi kaasua, ja neitsytrillauskin tuli tehtyä. Vehkeet vedenalaiskuvauksiin ovat riittävät. Zoom H6 tallennin SSH-6 -haulikkomikillä riittää hyvin äänityksiin. Iitin ympäriajon reitti on suunniteltu: neljä etappia maantiellä, kaksi maastopyörällä. Läskiä olisi kiva saada alle polkuosuuksille, mutta läski on nyt päällä. Kesäopinnot ehdin tänään vielä aloittaa. Ensimmäinen oppikirja on Visual Ecology, Principles of Animal Communication toinen. Punaisena lankana ovat värit. Huomenna sitten ne kokeet. Tai pihatöitä? Pihatöitä!

Kukka

34 päivää kesään: päivä 25

Aamu Hanna-Leenan ja Merin kanssa Valkjärven lintulaskennassa. Virkistavä kahdeksan kilometrin aamusoutelo. Peili, ei aivan rasva. Lintuja oli Valkjärven tapaan vähän. Rantasipit saattoivat jo poikasiaan rantaviivassa, mutta joutsenten pesässä oli vielä hiljaista. Ruskosuohaukka istui samalla oksalla kuin merimetso edellisessä laskennassa. Silkkiuikkuja tuli sääli. Kalaa riittää niin etteivät uikut kykene nousemaan sukelluksesta ilman salakkaa suupielessä, mutta pesäpaikkoja ei ole. Pesiä on kivillä, ulpukkaan ankkuroituna ja jopa koivun oksalla. Supikoira tepottaa kuivin tassuin monille niistä.

Iltapäivän hyvä mieli tuli Tähtelän isännän puuhastelusta ja emerituspiispa Huovisen käsipuheesta. Pirun fiksuja jätkiä.

IMG_5966IMG_5995IMG_5930IMG_6285VesikiviKoivun oksaIMG_6224

34 päivää kesään: päivä 24

Opettajien kevätretkenä pyhiinvaellus vanhaan Arkadiaan, Arkadiankatu 28:an. Talo on remontoitu täysin, ja siinä on monenlaista toimintaa – värikkäimpänä niistä Helsingin aikuisopiston maahanmuuttajille tarjoama peruskoulu. Yrityksistä huolimatta en onnistu näkemään talossa yhtymäkohtaa nykyiseen työpaikkaani. Ympäristö on minulle tärkeä, mutta ilman ihmisiä ympäristö ei elä.

Kevätpäivällisen jälkeen kipinkapin kotiin – onhan työpäivä huomennakin. Bussiasemalla huomaan nuoren tumman naisen lukevan tuttua kirjaa: John Krebsin ja Nick Daviesin Introduction to Behavioural Ecology. Krebsdeivis lienee ainoa yliopiston kurssikirja jonka olen lukenut kannesta kanteen. En malta olla huomauttamasta asiasta. Nainen kertoo opiskelevansa biologiaa Hararessa. Suomessa hän on muista syistä. Keskustelu kulkee kirjan aiheissa, hyppii nimestä nimeen ja päätyy lopulta yhteen: Dick Snyder.  Me molemmat olemme olleet Floridassa mikrobiologian professori Snyderin vieraina. Muistamme samoja yksityiskohtia hänen kotinsa terassista Meksikonlahden rannalla. Tavarat jotka Dick otti mukaansa uuteen kotiin. Maailma on pieni.

IMG_0972IMG_0969

34 päivää kesään: päivä 23

Aamusella koettelua, arviointia ja lisää tavaraa Valkjärvi-tutkimuksiin. Kaupan pihalla ajauduin kuulemaan tahtomattani osan keskustelusta. ” . . . hyvä ettei ainakaan tähän täkäläiseen. Se taso on niin heikko, niitä luonnontieteitä jos haluaa lukion jälkeen opiskella. Vaikka eihän Arkadia ole lukio. Sehän on lyseo.”

Tason pudottamiseksi entisestään lähdimme  Ilmarin, Joelin, Johnin ja Sakun kanssa tutkimassa savisen Hyypiänmäenojan saloja. Toiseksi suurin Valkjärveen laskevista puroista ei ollut tänään suuren suuri. Mitatut leveydet vaihtelivat 30 ja 80 senttimetrin välillä. Virtausmittari nökötti jähmettyneenä, vaikka kyllästin sen aseöljyllä. Yläjuoksulla vesinäyte piti tiristää neljän sentin syvyisestä lammikosta. Ensimmäisen kerran projektin historiassa näyte piti jättää vajaaksi, jotta vettä säästyisi anturien kostukkeeksi. Historiassa?  Voiko projektilla olla historiaa?

IMG_5860IMG_5826IMG_5867IMG_5919IMG_5921

34 päivää kesään: päivä 22

Porvoossa, i Borgå. Muinaisen murkkututkimuksen jämädatan haalintaa ja nostalgista kuljailua. Mittavat sepelhanhitokat lipuivat Emäsalon kärjen ohi helminauhoina pitkin veden pintaa. Paljon korkeammalla kohti pohjoista viuhtoi kurmitsoja, kuireja ja kuikkia. Vielä korkeammalla Emäsalon ylitti lintu, joka oli melko varmasti kattohaikara. Kiikari ei siihen kyennyt. Kaksi tunturikihua ja yksinäinen räyskä sentään saapuivat näytille kiikarin kantomatkan päähän. Sikosaaren tien varressa olisi ollut tarjolla ruokosirkkalintua ja rastaskerttusta, mutta en jaksanut vaivautua. Olisi tullut parin sadan metrin koukkaus.

Lintuja enemmän kiinnostuin ylioppilaskuvauksesta. Yhdellä jalustasalamalla varustautunut kuvaaja kokeili rannalla ideoita merta vasten, kivikkoa vasten, ja kiveä vasten sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Kengät jalassa ja kädessä. Lakkikin olisi voinut olla kädessä, mutta sitä tuleva ylioppilas ei halunnut. Mietin mitä olisin tehnyt toisin. En juuri mitään. Luomuisen vihreä mekko ja valkoiset kengät ja lakki tarjosivat rantakivikossa mahdollisuuksia raflaaviin, mutta silti klassisen tyylikkäisiin kontrasteihin. Taitava ammattilainen käytti niitä tehokkaasti. Tuo olisi minun unelmatyöni, todella. Siirtelisin valoa, mallia ja kameraa. Tekisin tuota leipääntymättä ikuisesti. Tai ainakin siihen saakka kun tulisi negaa ja ressi. Ehkä opettelen ensin kuvaamaan kedon yrttösiä.

IMG_5647IMG_5737IMG_5812

34 päivää kesään: päivä 21

Ensimmäinen vapaapäivä sitten . . . en muista . . . miesmuistiin. Kun antaa itselle luvan olla vapaalla, itse ottaa sen tosissaan. Olin päättänyt syventyä John Sahbergin entomologisiin seikkailumatkoihin heti ensimmäisen vapaan koittaessa. Tai sitten harjoittelisin InDesignia tai Premiereä. Avaisin ehkä pyöräilykauden.  Huoltaisin ainakin pyörät, vaikka inhoankin rihtausta. Puutarhatöitä? En tehnyt näistä mitään. En tehnyt yhtään mitään. Korkeintaan nysmyröin ja möyhnäsin. Ja kuuntelin Dream Theaterin liveä puolivillaisesti.

Iltapäiväksi selviydyin Lähtelänrantaan. Arkadian soutujoukkue oli saatu kasaan ja lähtöajaksi oli määräytynyt klo 15.00. Olin General Manager eli tarpeeton järjestelijä, joka nousisi veneeseen vain jos jokin liukupenkeistä jäisi vajaaksi. Mutta voi jessus miten hienoa touhua oli seurata rannaltakin. Ensimmäisten hapuilevien vetojen jälkeen rytmi löytyi. Olimme ennustaneet Juhan kanssa oikein: airot vaan veteen ja hyviä asioita alkaa tapahtua. Kiikaroin selälle haltioituneena. Kuin seuraisi venäläistä balettia tai murmuroivaa lintuparvea. Liikutuin urheilusuorituksesta ensimmäisen kerran sitten vuoden 95 maailmanmestaruuden. Jostain syystä luulen tämän kestävän paremmin aikaa.

IMG_5509IMG_0827

34 päivää kesään: päivä 20

Vahvasti Valkjärvi-painotteinen päivä. Ensin Adan, Ellin ja Susannan kanssa laskemassa lintuja. Asteita kello viisi oli tasan 20 enemmän kuin edellisessä laskennassa. Vesi- ja rantalintuja oli vähän, mutta rantojen hyönteissyöjät olivat saapuneet massoittain: kirjosieppoja, harmaasieppoja, lehtokerttuja, satakieliä ja ruokokerttusia. Aamun kummajainen oli ehdottomasti tervalepän hennolla oksalla istuskellut merimetso.

Kymmeneltä Lotan, Laurin ja Mikon kanssa jäjittämään vettä Salpausselän rinteeltä Nurmijärven peltolakeuksien halki Vantaanjoelle. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ihmiset puuhastelivat omiaan. Ravintolapäivää, kirppareita, kokoontumisajoja. Mikäs siinä sitten lutratessa – ja ihaillessa työmoraalia. Vaikka toistot pitkän päivän aikana uuvuttivat, hommat hoidettiin pedantisti. Tuloksena saadaan tietoa, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Ihmeellistä.

IMG_5033IMG_5060IMG_5079IMG_5113IMG_5100IMG_5142IMG_5175IMG_0555IMG_0589IMG_0652IMG_0662IMG_0627IMG_0693

34 päivää kesään: päivä 19

Pitkä osakoepäivä. Sitten Tokmannilta paljon tavaraa huomiseen Valkjärvi-päivään. Pikaisesti vähän ravintoa kupuun. Ja takaisin lukiolle ihmettelemään Sinnan, Hannan, Oliverin ja Riikan lukiodiplomeita. Haikeaa oli. Persoonat katoavat pian horisonttiin, mutta muistoja sentään jää. Riikan luulin kerran tallentaneeni kaikkien aikojen valokuvaan. Riikka tanssi valkoisena joutsenena, ja hyppäsi korkealle mustaa taustaa vasten. Laukaisin juuri oikeaan aikaan ja vilkaisin tyytyväisenä kuvaa kameran näytöltä. Pian selvisi että olin räpeltänyt tohkeissani automaattitarkennuksen pois päältä. Riikka oli kuvassa sumupilvenä. Riikka on kaikkien onneksi meistä se taitavampi. Nukkui ennen mantsan ylioppilaskoetta maailmankarttalakanoissa. Jos sieltä vaikka jotain tarttuisi. Tarttui.

IMG_4432IMG_4458IMG_4550IMG_4544IMG_4778IMG_4652IMG_4875IMG_4921b

34 päivää kesään: päivä 18

Pikku Myy -laastari oikean käden etusormessa kertoo kaiken. Teen sillä ruumiinosalla kaiken. Klikkaan hiirtä, painan kameran laukaisijaa, hiplaan kosketusnäyttöjä, painelen kaikenlaisia mittareita, tuen kynää, heristän, spruuttaan pissapoikaa, käännän kirjan sivua, rompsutin tänään jopa pitkästä aikaa basson kieliä ja . . . loput jääköön mielikuvituksen varaan. Ja nyt hän on ylirasittunut. Keskisormi saakoon jatkossa enemmän vastuuta.

Myy

34 päivää kesään: päivä 17

Klo 7.04 herätys. Klo 7.55. lukiolle hoitamaan asioita jotka olivat popsahdelleet mieleen yön aikana. Klo 9.30 mainion biologian kakkoskurssin ryhmän viimeinen oppitunti ennen toista osakoetta. Tehtävänä monimuotoisuustutkimuksen raporttien tuhertaminen loppuun ja lunttilapun laadinta. Mietin pitkään kerronko heille, että on juuri tuon ryhmän syytä että jatkan vielä Arkadiassa. Olisi liian imelää. Päätän säästää oksennuspusseja. Klo 11.15 biologian ykköskurssi maastoon hakemaan hyönteispyydyksiään, ja labraan laskemaan tuloksia. Klo 12.45 luonnonmaantieteen kurssi Jäähallin taakse muotoilemaan maalajeista geomorfologisia muodostumia. Klo 14.10 vaelluskurssin viimeinen tapaaminen ennen kesälomaa. Aiheena vaelluksen ravinto ja fyysinen valmistautuminen rääkkiin. Juhan päivä. Komppaan ja hihittelen omille kipeille ajatuksilleni. Klo 15.50 kauppaan. Klo 16.20 kotiin, jossa pari tuntia huomisten osakokeiden laadintaa. Klo 18.10 takaisin lukiolle, jossa taidelinjan Näytön paikka. Vähän pidempi keikka, Springsteenin tasoa. Klo 21.55 Opelin logo kohti Röykkää. Klo 22.15 viimeisen osakokeen rakentaminen huomiselle. Klo 23.05 osakoe valmis. Työpäivä on päättynyt. Ei tuntunut työltä. Väsyttää muttei nukuta.

Päivän aikana otin 2245 valokuvaa. Yksikään niistä ei ole tässä alla, koska unohdin ainoan kortinlukijani lukiolle. Päätin etten enää koskaan kirjoita mitään ilman kuvaa tai videota. Koska on ahdistavan alaston olo. Munasillaan tässä.

34 päivää kesään: päivä 16

Pitkä päivä Tampereella, korkeakoulujen avoimien ovien tunkkaisemmalla puolella. Kymmenen vuotta yliopistossa ovat tehneet tehtävänsä: olen yhä allerginen. Luennot ovat pahinta. Analysoin, totean huonouden, tunnen katselevani peiliin ja ahdistun. Poliisiammattikorkeakoulu oli panostanut ja rakentanut shown. Se vaikutti. Jos nyt saisin palata teinivuosiin, poliisiksi en ehkä halajaisi, mutta palomies tai upseeri haluaisin olla.

Reissu oli ihmisen parasta aikaa. Rentoa notkumista, puolisyvällisiä keskusteluja, pointteja, toljotusta, ruokaa Näsinneulan ravintolassa ja Aurinkoa. Ajatusten kypsyttelyä hiilloksella. Ei mitään erikoista. Silloin kun homma toimii, se toimii.

IMG_0313IMG_0200IMG_2960IMG_0303

34 päivää kesään: päivä 15

Ihan tavallinen hässäkkäpäivä. Neljä hätäistä oppituntia, paljon suunnittelua ja aikataulujen viilaamista ja kymmenittäin keskusteluja, osa haikeita, surullisiakin. Kaupassa mies tarjosi ilmaisen silmälasien puhdistuksen. Ei vaikutusta. Sameus on silmissä. Jotenkin sain sentään ujutettua verkkokalvolle saapuneiden sähköpostien listan. Joukossa oli kolme viestiä, jossa minulta kysyttiin mielipidettä tai lausuntoa järven tai joen tilasta. Minua kohdeltiin asiantuntijana. Olen käynyt kolmen opintoviikon hydrobiologian kurssin arvosanalla 2-/3. Sittemmin olen seurannut sivusta kun lukiolaiset ovat tutkineet hydrologiaa. En ole asiantuntija, mutta minut on valaistu sellaiseksi. Pelottavaa. Asiantuntijaksi pääsee nuoltuaan merkit kahteen kirjekurssin kuoreen. Millaisissa käsissä päätöksiin vaikuttavat mielikuvat ja päätökset ovatkaan?

wordle 2

34 päivää kesään: päivä 14

Orava kantaa heinää pönttöön, jonka olin korvamerkinnyt leppälinnulle. Laura seuraa touhua pitkään. ”Se koristelee kotia. Sekin on äiti. Onko silläkin äiti, iskä? Selvitämme ensin oravan sukulaisuussuhteet, sitten etanan, sitten Paavo Pesusienen. Lapiolla ei ole äitiä. Siihen päädymme. Sitten tulee vaikea: ”Onko omenapuulla äiti?” Se on lisätty varttamalla. Mutta diploidi se on. Kyllä sillä täytyy äiti olla.

IMG_0174

34 päivää kesään: päivä 13

Aamulla lintulaskenta Valkjärvellä. Opiskelijoiden autot olivat parkissa klo 4.58, kun viideksi oli sovittu. Aksu oli jättänyt unet kokonaan väliin, jotta on ajoissa paikalla. Veneet olivat vesillä klo 5.05, ja linnut laskettiin pedantisti vaikka jäädytti. Puheet nuorten rapistuneesta työmoraalista ovat täyttä kukkua.

Sitten aloitin tuskallisen ja turhan taistelun erääntynyttä univelkaa vastaan. Heräsin työhuoneen lukutuolista kun Lotta tuli mummolasta. Huoneen lattialla oli kauppakassi. Olin ilmeisesti käynyt kaupassa äitienpäivää ajatellen. Kassissa oli partakoneen teriä, vaippaharsoa ja nippusiteitä. Onnekseni Lotta oli juoninut mummon kanssa ajatuksella. Jääkaapissa on nyt tarkoin varjeltu salaisuus.

IMG_2661IMG_0146

34 päivää kesään: päivä 12

Kummallisen hyvä tunnelma. Vietän lukiolla kaksitoistatuntisia päiviä, ja käytän kaiken muun valveillaoloaikani siihen samaiseen lukioon. Olen finaalissa ja riekaleina. Kevätväsymys näkyy kaikissa, ja kaikessa. Moni katse on tyhjä. Mutta tunnelma on silti hyvä. Uusi kokemus tällainen. Ei yhtään haitannut sekään että sain päättää illan musiikkidiplomisuoristuksia kuunnellen. Poikkeuksellisen paljon lahjakkuutta pienessä ajassa, pienessä tilassa.

IMG_0128IMG_0135IMG_1102

34 päivää kesään: päivä 11

”Jotkut päivät on kultaa, ja kiveä muut”. Tämä on ollut moreenia. Ensin nihkeää juromista neljän seinänä sisällä, jonkinlaista etätyön tynkää. Sitten viesti sotkeutuneista aikatauluista. Ei lähdettykään laskemaan lintuja Valkjärvelle. Kaadoin kahvit toista sataa euroa maksaneen kirjan väliin, dumppasin bränikän vessapaperirullan huussipannuun ja purin kieleen (itseäni). Ainoa iloa tuottanut asia oli astianpesukoneessa pesty lihapulla. Oli kiinteytynyt luovutettuaan rasvansa. Pitäisiköhän mennä itsekin Whirlpooliin?

Päätin lopulta ammentaa onnea materiasta. Lukiolle hankkimani kiikarit olivat saapuneet. Hintaluokkansa parhaaksi kehuttua Olympusta kaksin kappalein. Päätin ihastua siihen miten hienoilta silkkiuikut näyttävät noiden läpi. Näyttivät kamalalta. Kaivoin laatikosta toisen yksilön. Nyt näytti hyvältä. Ensimmäinen oli valuviallinen. Täytyy ajatella positiivisesti: 1) 50% kiikareista toimi ja 2) jos olisin hankkinut noita vain yhden, olisin luullut silmieni hajonneen, ja masentunut lopullisesti. Haritus likinäön, hajataitteisuuden, ikänäön, kuivumisen, suonten katkeilemisen ja orastavan kaihin kaverina ei olisi kiva. Näin parempi.

IMG_0105

34 päivää kesään: päivä 10

Lisää hyönteispyytöjä lumisateeseen. Vaelluskurssin ideointia. Tiedekurssien ideointia. Poikkitieteellisyyteen – tai kenties paremmin kahmaloelämiseen – perustuvien kurssien ideointia. Ihan liian lennokkaita ajatuksia. Aivan liian dadaistisia mielikuvia. Täytyy katkaista niiden kaula, ettei vaan tule ryhdyttyä. Vielä pari kuukautta sitten suunnittelin jotain ihan muuta. Että vihdoin jättäisin nämä opettajan hommat. Nyt en malta. Ensi syksynä on mahdollisuuksia ihan liikaa. On pakko päästä näkemään mitä tapahtuu. Yksi vuosi vielä.

Lumiotokat

34 päivää kesään: päivä 9

Lukion ympäristö on miinoitettu. Kolme ryhmää on käynyt sijoittamassa noin 130 ansakuoppaa selkärangattomien langettavaksi.  Ensimmäistä kertaa pyytöjen virittely tehtiin lumisateessa. Tässä lienee hyvääkin. Ötökät jurottavat turpeessa, eivätkä syöksy massoittain pyytöihimme. Galsa säilyttää elämää.

Oppituntien jälkeen nurmijärveläisen näkökulmasta omituista slangian bamlaava ympäristökasvattaja Hanniina kävi tutustumassa laboratoriomme varusteluun. Yksi Hanniinan lauseista jäi takomaan tajuntaan: ”Harmi että niin harvat tietävät mitä te täällä teette”. Tällä Hanniina viittasi Valkjärvi-projektiin. Sehän se, suurin tragedia. Ihan siinä vieresssä ihmiset tekevät isosti ja omaperäisesti, mutta et ymmärrä, etkä osaa sijoittaa mittasuhteisiin. Ihan siinä vieressä ihmiset tekevät oman siivunsa paremmin kuin ne jotka muuttavat maailmanhistoriaa.  Et ymmärrä substanssia etkä estetiikkaa. Tätä opiskelen. Yritän oppia arvostamaan enemmän. Loppuelämä riittänee alkeisiin.

IMG_0811IMG_0748IMG_0769IMG_0710

34 päivää kesään: päivä 8

Johan on Runeberg! Olen käsikirjoittanut elämäni 3.6. saakka. Kuljen Oakton Tech Board Plus -kirjoitusalusta kädessäni, jotta tietäisin missä on kulloinkin oltava, ja mitä tehtävä.  Iltaisin päivittelen uutuudet Outlookin kalenteriin, joka kilauttelee muistutuksia kun biologinen muisti pettää. Tarvitsisin sihteerin, kodinhoitajan ja teknikon. Tai oikeastaan haluaisin olla se teknikko.

Tämän aamun viihteellisenä ohjelmanumerona oli ilmoittautuminen syksyn yo-kirjoituksiin. Kaikkien tiedot eivät ole vielä Wilmassa, mutta jo nyt biologian kokeeseen osallistuvia on syksyllä kolmisenkymmentä. Kun tulin Arkadiaan biologian kirjoittajia oli kolme vuodessa (yksi syksyllä, kaksi keväällä), menneenä lukuvuonna 39, ja nyt pitkälti yli 40. Luonnontieteet kiinnostavat. Humanistisesti sivistyneet luonnontieteilijät saavat Suomen nousuun. Meillä on mahdollisuus.

IMG_0083

34 päivää kesään: päivä 7

Koko päivä osakokeiden arviointia. Lyhyesti kävin sentään tyttöjen kanssa leikkipuistossa haukkaamassa raikasta Barentsinmeren ilmaa. Merkittävä raja on viimein ylitetty. Minun ei tarvitse enää antaa vauhtia keinussa, ei kaivaa hiekkaa suista ja korvista, eikä toimia ennaltaehkäisijänä. Tytöt viipottavat keskenään, ja huolehtivat toisistaan. Meillä ei ole enää vauvoja.

IMG_0588

34 päivää kesään: päivä 6

Tänään olisi ollut tarjolla Tornien taisto, mutta ymmärsin jo torstaina ettei tässä univelkaantuneisuudessa ajella aamuyöllä Porvooseen. Kävin sen sijaan ripottelemassa loput pöntöt kankaalle. Kuudellekymmenelle kirjosieppo- ja kolmellekymmenelle leppälintupariskunnalle on nyt hulppea kaksio tarjolla.

Pistäydyin samalla katsastamassa Yli-Myllyn suojelualueen Lopella. Vajaan kuuden hehtaarin tila on idyllinen. Elämää nähneiden rakennusten ympäristössä on vanhahkoa peikkometsää, lampaiden laiduntamaa niittyä ja soma pieni puro. Vuokot kukkivat kivasti juhlavuoden väreissä. Pieni mutta perin sympaattinen luonnonsuojelualue. Näitä soisi olla enemmän. Kiitos Luonnonperintösäätiö.

Matkalla näin moottoripyöriä enemmän kuin koskaan, palveluskoiraihmisiä enemmän kuin koskaan, sauvakävelijöitä enemmän kuin koskaan, avoautoja enemmän kuin koskaan, pihaansa puunaavia ihmisiä enemmän kuin koskaan, kiireettömiä hymyileviä ihmisiä enemmän kuin koskaan. Voin vain kuvitella miltä olisi näyttänyt Porvoon jokivarsi ajellessani kotiin Sikosaaren tornilta. Missä nuo kaikki ovat piileskelleet talvikauden? Suomalaisten puhkeaminen kukoistukseen keväällä sietäisi olla yksi maailman ihmeistä.

IMG_0055IMG_0068