60 päivää kesään: päivä 59

Lotan ja Otson kevätjuhla. Kevään toiset kyyneleet tirautettu. Ilma oli raskas, ilmapiiri kevyt, henki ylevä. Lotta ja Otso lauloivat. Aika kiva ohjelmanumero Röykän koulussa oli kaikkien kutosluokkalaisten esittely animoiduin dioin, kukitus, opettajien kiitos, koko koulu-uran muistelo, lopuksi laulu. Lähes ylioppilasjuhlaan verrattavat läksiäiset, vähemmän pönöttävät vain.

Pari päivää sitten havahduin pyöräilyllä: voin lähteä kotoa noin vain. Sanoa hei. Nyt sama havainto: missä välissä noista lapsista tuli noin isoja? Vasta työntelin Otsoa rattaissa. Nyt se on mies. Neljäkakkonen töppönen. Työntelee pian minua.

Huomenna lisää juhlia. Ja isojen juhlien kulissien rakentaminen. Kevätjuhlan alkua odotellessani keräsin jo paniikkia. En muista miten se valkolakki ojennettiin. Onhan sitä tullut tehtyä. Se nimilappu täytyy muistaa nyppäistä lipan alta pois. Niitä varten olisi kiva olla joku siisti kuppi. Ettei rumaan läjään pöydälle. Harjoituksissa täytyy sopia siitäkin, että halitaanko, vai lääpitäänkö vain käsipäivää. Basiliskojahan sekin levittää. Se lakki ja ruusu pinotaan kuvien perusteella siihen todistuksen päälle. Taatusti muksahtelee lattialle. Varmasti tulee survottua päälle. Liistrautuu terälehteä todistukseen, ällän päälle. Painajaisessa näin jo jonkun kaatuvan lavarakenteisiin. Saattoi olla Elsa. Tein paitani hihasta ja todistuskansiosta painesiteen sääreen. Kovia aikoja nämä.

IMG_9373.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s