60 päivää kesään: päivä 44

Yksi kevään kohokohdista: päiväkodin kevätjuhla. Leijonia, Aurinkoja, hedelmiä, hämähäkkejä, peikkoja ja oravia. Paljon väsyneitä vanhempia. Paljon kyyneleitä silmäkulmassa. Paljon esiintymistä jännittäviä lapsia. Paljon onnistumisen riemua. Ja sitten noita ikuisesti ihailemiani lapsia, ja siinä sivussa koko perheitä hoivaavia varhaiskasvattajia. Heistä ei väsymystä huomaa. Kiitos että olette.

Työpäivä oli selittämättömällä tavalla outo. Ihmiset olivat ystävällisiä niin kuin aina, ja kaikki sujui, mutta jonkinlaista takakireyttä olin huomaavinani yhdessä sun toisessa tilanteessa. Luulen että monen alitajunnan mielestä lukuvuosi saisi olla jo ohi, mutta vielä olisi koeviikko puristettavana. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun uudistus runnotaan väkisin läpi, kesäloma lakkautetaan, ja se muutetaan syyslomaksi. Ihminen on fotoperiodinen elikko, joka reagoi valon määrän muutokseen. Loman aloituksen venyttäminen juhannukseen, siihen kun pimeneminen alkaa saattaa murtaa monta haurasta mieltä. Tai sitten ei. Ehkä olen naiivi ympäristödeterministi. Ehkä LED-näyttö on korvannut Auringon.

Uusi kurssitarjotin käänsi katseet tulevaan lukuvuoteen. Sain vastata melkoiseen määrään kysymyksiä. Vain pieni osa niistä koski tulevan lukuvuoden biologian ja maantieteen opiskelua.

Mitä järkeä on kirjoittaa tällaista päiväkirjaa nettiin? Kirjoittaminen on minulle pakkomielle. En osaa elää ilman. Pari viikkoa ilman näppäimistöä tuntuu kropassa. Voin pahoin. Kirjoitin aiemmin pöytälaatikkoon, mutta sehän on itsekästä. Jaetuista teksteistä joku toinenkin voi saada elämäänsä jotain. Näitä kirjoituksiani on käynyt päivittäin lukemassa 20-30 ihmistä. Jos joku heistä on hymyillyt lukiessaan sekunnin, tai oivaltanut jotain pientä, ollaan voitolla.

Miksi en lähde syksyllä vaellukselle? Tämä on helppo. Olen lagannut pari syksyä. Olen ollut liian monessa mukana, ja koska en osaa ottaa mitään kevyesti, ote on herpaantunut jo syyskuussa. Uupuneena olen ollut järisyttävän surkea opettaja. On palattava perusteisiin. On keskityttävä siihen mitä luokkahuoneessa tapahtuu klo 8.05-15.25. On toinenkin syy. Tulevaisuuden suuntani näyttää aavalta horisontilta, joten syksyn lukujärjestyksen on oltava sellainen, johon olisi bige-opettajan koulutuksella, ilman telepaattisia taitoja mahdollista hypätä.

Jäänkö nyt kesällä eläkkeelle? Notota, en. En ole vielä edes aikuinen. En aio jäädä koskaan eläkkeelle. Yritän kuolla ennen kuin pakottavat. Olen luvannut Katille elää vähintään 72-vuotiaaksi, joten onhan tuota työuraa vielä.

a.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s