60 päivää kesään: päivä 5

Työpäivä. Aamulla koevalvonta lukiolla ja iltapäivällä kokeiden arviointia kotona, työhuoneen ikkuna auki jotta leivosten lirkutus kuului. Harmillisen pinnalliseksi jäi suosikkikurssini Kehitysmaantiede. Pinnalliseksiko? No, täysi fiaskohan se oli, kiitos kiireeni ja sairasteluni. Jospa ensi vuodeksi vaihdettaisiin opettajaa?

Puuduin kesken bilsan vitokurssin kokeiden, ja löysin itseni katselemasta kuvia lukion lähihistoriasta. Voi hyvänen aika miten olen ollut etuoikeutettu. Tiedettä, taidetta ja hyvää seuraa on riittänyt, ja siitä on vieläpä maksettu. Kymmenessä albumissa velloin erityisen pitkään.

10. Biologian retket. Niiden kruununa voisi pitää marraskuun mordorin vierailuja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunti terapiaa vehreydessä, tropiikin helteessä saa minut aina kysymään itseltäni ulko-ovella: miksi en käy useammin? Miksi en jää? Oppaiden juttuja on olut aina nautinto kuunnella. Eläintietelijänä on pakko myöntää, että kasvi-ihmiset ovat keskimäärin meitä sivistyneempiä. Harmi että syventävien kurssien ryhmäkoot ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei useimpiin vieralukohteisiin ole enää asiaa. Jätevedenpuhdistamo olisi ainutlaatuinen elämys, mutta altaiden ääreen ei yli 25 ihmistä voi ahtaa. Suolle sentään vielä mahdutaan.

10

9. Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran juhlakonsertti 23.11.2015. Arkadian konsertit ovat aina olleet hienoja. En tiedä mikä minua tuolloin vaivasi. Olisiko markkinointi ollut varovaista, sillä tältä en osannut odottaa oikein mitään. Ajattelin että käydään nyt katsomassa, kun ei muutakaan. Tyrmäyshän siitä tuli. Huikeita esityksiä, kaikki esiintyjät viimeisen päälle tälläytyneitä ja mukana uusia kasvoja, joista osaa en ollut aiemmin oikeastaan edes yhdistänyt musiikkiin. Tapio Rautavaaran tytär Leena oli katsomossa. Näytti tykkäävän.

09

8. Halloween-päivä. Oli toivonut tätä vuosia, ja vihdoin 15.11.2016 päivä saatiin vihdoin aikaan. Yritimme mainostaa pukeutumaan pelottavasti, mutta lopulta vain kourallinen lukiolaisista oli tällingissä. Ymmärrän sen. On noloa jos on kaveripiirin ainoa. Menoa tämä ei haitannut, sillä minusta Halloween-konsertti oli parasta soitantaa ja laulantaa ikinä. Kuuntelin kun monet suunnittelivat jo seuraavan syksyn pukuaan. Syksy tuli, mutta juhlaa ei, sillä kärsimme juhlaähkystä. Perinne täytynee aloittaa uudelleen. Alusta.

08

7. Vaelluskurssit. Ne kaikki. Olen harvemmin tyytyväinen omiin tekemisiini, mutta tähän konseptiin olen. Alusta saakka oli selvää, että vaelluksista ei tulisi mitä tahansa kävelyä, vaan pedagogisten tavoitteiden tuli olla selkeitä, ja kaikki neljä oppiainetta (liikunta, terveystieto, biologia ja maantiede) piti saada liitettyä saumattomasti toisiinsa. Paremmin viikkoa ei voi suunnitella, eikä toteuttaa. Jos jotain pientä korjattavaa hakee, niin kunnianhimoa on ollut välillä liikaa, ja tutkimusten tekeminen on aiheuttanut painetta. Jälkikäteen tuskittelu muistelmissani huvittaa.

07.jpg

6. Amfirockit. Lukion takapihalla vehreyden keskellä oli puinen kaarikatsomo ja esiintymislava. Sinne järjestettiin kesäloman kynnyksellä konsertteja, joiden esiintyjiksi riitti tunkua. Keväällä 2015 sade keskeytti menon, joten kamat roudattiin sisätiloihin. Ja soitto jatkui, ja jatkui, ja jatkui. Väki kävi välillä syömässä, ja kai kylilläkin. Päästiin aitoon festarinotkuntaan. Nyt amfiteatterin päällä on massiivinen Arkadia halli. Tämä perinne lienee lopullisesti historiaa.

06

5. Tai . . . huomennakin on työpäivä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s