34 päivää kesään: päivä 22

Porvoossa, i Borgå. Muinaisen murkkututkimuksen jämädatan haalintaa ja nostalgista kuljailua. Mittavat sepelhanhitokat lipuivat Emäsalon kärjen ohi helminauhoina pitkin veden pintaa. Paljon korkeammalla kohti pohjoista viuhtoi kurmitsoja, kuireja ja kuikkia. Vielä korkeammalla Emäsalon ylitti lintu, joka oli melko varmasti kattohaikara. Kiikari ei siihen kyennyt. Kaksi tunturikihua ja yksinäinen räyskä sentään saapuivat näytille kiikarin kantomatkan päähän. Sikosaaren tien varressa olisi ollut tarjolla ruokosirkkalintua ja rastaskerttusta, mutta en jaksanut vaivautua. Olisi tullut parin sadan metrin koukkaus.

Lintuja enemmän kiinnostuin ylioppilaskuvauksesta. Yhdellä jalustasalamalla varustautunut kuvaaja kokeili rannalla ideoita merta vasten, kivikkoa vasten, ja kiveä vasten sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Kengät jalassa ja kädessä. Lakkikin olisi voinut olla kädessä, mutta sitä tuleva ylioppilas ei halunnut. Mietin mitä olisin tehnyt toisin. En juuri mitään. Luomuisen vihreä mekko ja valkoiset kengät ja lakki tarjosivat rantakivikossa mahdollisuuksia raflaaviin, mutta silti klassisen tyylikkäisiin kontrasteihin. Taitava ammattilainen käytti niitä tehokkaasti. Tuo olisi minun unelmatyöni, todella. Siirtelisin valoa, mallia ja kameraa. Tekisin tuota leipääntymättä ikuisesti. Tai ainakin siihen saakka kun tulisi negaa ja ressi. Ehkä opettelen ensin kuvaamaan kedon yrttösiä.

IMG_5647IMG_5737IMG_5812

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s