Vahvasti Valkjärvi-painotteinen päivä. Ensin Adan, Ellin ja Susannan kanssa laskemassa lintuja. Asteita kello viisi oli tasan 20 enemmän kuin edellisessä laskennassa. Vesi- ja rantalintuja oli vähän, mutta rantojen hyönteissyöjät olivat saapuneet massoittain: kirjosieppoja, harmaasieppoja, lehtokerttuja, satakieliä ja ruokokerttusia. Aamun kummajainen oli ehdottomasti tervalepän hennolla oksalla istuskellut merimetso.
Kymmeneltä Lotan, Laurin ja Mikon kanssa jäjittämään vettä Salpausselän rinteeltä Nurmijärven peltolakeuksien halki Vantaanjoelle. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ihmiset puuhastelivat omiaan. Ravintolapäivää, kirppareita, kokoontumisajoja. Mikäs siinä sitten lutratessa – ja ihaillessa työmoraalia. Vaikka toistot pitkän päivän aikana uuvuttivat, hommat hoidettiin pedantisti. Tuloksena saadaan tietoa, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Ihmeellistä.
Mika Sipuran verkkopäiväkirja 