34 päivää kesään: päivä 1

66 päivää oli liikaa, mutta jospa 34? Toukokuun alusta kevätjuhlaan. Kun sattui kevään ensimmäinen päivä, ja kevätmieli. Hirmuinen rypistys on edessä, mutta kesällä aion vihdoinkin lomailla. En köllötellä, mutta ajelehtia.

Vapun puhteina kokeiden arviointia, Wilmaa, siivousta, kesärenkaiden vaihto molempiin autoihin ja Kiljavankankaan koristelua linnunpöntöin. Oli tarkoitus aloittaa Jarkon kanssa viitisentoista vuotta suunniteltu ulkoloistutkimus, mutta en saanut riittävästi pönttöjä kasaan, joten teen nyt noin 60 pöntöllä jonkinlaista alustavaa maastontiedustelua. Erikoisen nopeasti selkäydin palauttaa mieleen pöntöttämisen rutiinit. Ehkä jo syytäkin, sillä naruja kiristellessäni yritin ynnäillä taiteilijaurani aikana puihin hilaamani pöntöt: luku on viisinumeroinen.

Sikiönä tein pöntön aina kun riittävä määrä laudankappaleita löytyi jonkin rakennustyömaan jätteistä. Siksi jokainen pönttö oli erilainen, persoona. Ennen reikäsahan hankintaa lentoaukotkin olivat neliskanttisia. Näistä persoonista tehtyjen asiakaskyselyiden eli pesäkorttien perusteella muodostui vuosien saatossa näkemys siitä millainen on hyvä linnunpönttö. Vastaus on tylsä: siihen vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Jopa pöntön alla oleva maaperä, sillä se vaikuttaa pöntön kuivumisnopeuteen. Pisimpään kestäneessä ja joka kesä asutussa pöntössäni sivuseinät oli tehty vesivanerista, etu- ja takaseinä neljän tuuman levyisestä mäntylaudasta, ja katto alle tuuman paksuisesta kuusituumaisesta kuusilaudasta. Vein sen Iitin Hauduksen harsimalla (niin laittomasti, mutta ihanan luomusti) hoidettuun metsään 1988. Kirjosieppo pesi siinä vielä 2013. Kirjaviisauden mukaan minun olisi pitänyt laittaa se vesivaneri katoksi. Ei olisi.

* * *

Päivän hätäiseksi päätteeksi kirjoitin syksyn vaelluskurssin matkakertomuksen lukion vuosikertomukseen. En muistanut kertoa matkasta. Sen sijaan kellotin kirjoittamiseen kuluneen ajan: 18 minuuttia, 14,33 sanaa minuutissa. Hämäläistä tajunnanvirtaa:

”Arkadialaiset Suomi-neidon sormenpäillä

Kun Juhan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran toukokuussa 2011, keskustelu kääntyi heti vaelluskurssiin. Sellainen täytyisi toteuttaa. Tunturi-Lappiin oli ehdottomasti päästävä, ja jonain päivänä kenties Suomen katolle, Käsivarren korkeimmille tuntureille – ja Haltin ruosteiselle rinteelle.

Saimme pian yhteistyökumppaniksemme Muonion lukion, joka tarjosi meille sopivan perusleirin ja apunsa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tuntumasta. Niinpä toteutimme ikimuistoisen vaelluksen kolmesti Hetta-Pallas-reitillä. Alusta asti oli selvää, ettei vaelluskurssi olisi pelkkää kävelemistä, vaan liikunnan, terveystiedon, maantieteen ja biologian opiskelua käytännössä. Osana tätä kartoitimme Suastunturin rinteiden kasvillisuutta, ja tutkimme tunturivesien veden ominaisuuksia. Tavoitteet tutkimuksissa olivat kunnianhimoiset, joten aloimme kutsua vaelluskurssia tiedevaellukseksi.

Välivuoden aikana nälkä kasvoi, minkä seurauksena löysimme itsemme 21 Arkadian ja 4 Muonio lukion opiskelijan kanssa katsomasta loittonevia bussin takavaloja perjantaina 26.8.2016 Norjan Lapissa, Didnojoella. Olisimme kuusi vuorokautta erämaassa, puhelinverkkojen ulottumattomissa, tukenamme vain toisemme.

Reitti oli haastava. Heti ensimmäisenä päivänä nousimme 14 kilometriä ylämäkeä päästäksemme takaisin Suomeen, Lossu-järven autiotuvalle. Illalla telttoja riepotellut myräkkä muuttui aamuun mennessä jatkuvaksi sateeksi, ja lopulta lumikuuroiksi. Vaativan kosken ylityksen ja 18 kilometrin taaperruksen jälkeen saavuimme illalla Pihtsusjärvelle, josta Halti jo näkyi. Vaellus oli vaatinut veronsa, joten kuusi meistä jäi seuraavana päivänä teltoille odottelemaan kun muu ryhmä kävi valloittamassa yön aikana lumipeitteen saaneen Suomen korkeimman kohdan, rajapyykin 303B.

Paluumatka sujui leppoisammin. Tuuli tyyntyi, ja Aurinkokin näyttäytyi. Yövyimme Meekonjärvellä, ja Saarijärvellä, jossa yöpakkanen jäädytti sateen kastelemat teltat. Kun lopulta saavuimme lähes sadan kilometrin rinkankiikutuksen jälkeen Kilpisjärvelle, ja pääsimme lämmitettyihin mökkeihin, valkoisiin lakanoihin ja oikean ruuan äärelle, ryhmän ajatukset olivat yhdenmukaiset: ainutlaatuinen kokemus, mahtava elämys! Ja oli meillä tuliaisiakin: 21 pulloa raikasta tunturipurojen ja -järvien vettä Arkadian yhteislyseon laboratorioon analysoitavaksi.”

IMG_9923IMG_9952

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s