66 päivää kesään: päivä 5

Karmea aamu. Kivesti ja vihloi. Uuvutti. Tukeuduin ystävääni ibuprofeeniin, ja aloin hikoilla. Tekemättömät työt jysäyttelivät iskuja alitajunnasta. Ne saastat haistavat veren, ja hyökkäävät aina silloin kun ihminen on haavoittuvimmillaan. Makasin kanveesissa. Motivaatio kaikkeen kouraisi miinusta. Tuijotin autotallissa hetken kokka kutsuvasti menosuuntaan aseteltua fillaria. Olisiko nyt se hetki? Pakkaisin reppuun passin, kiikarit ja kalsarit, hylkäisin kaiken, ja lähtisin polkemaan vaippapöksyissäni kohti Hyväntoivonniemeä. Raaputtaisin evääksi petäjäistä, keittelisin voikukanjuuriplöröt ja nuolisin tiesuolaa. Robert Heleniuksen ottaisin kaveriksi. Roopellakin on nenä kipeä, ja ura vaakalaudalla.

Palasin uraan. Se on syvä ja polanteinen. Ajelin apeana lukiolle. Paheksuin matkalla edellä ajanutta setämiestä, joka luuli olevansa pumpattavan auton ohjaimissa. Kuuraisen männyn juurella seisoi valkohäntäpeura. Muistin lehtijutun, jossa kerrottiin peurojen olevan nykyisin merkittävin hirvikolareiden aiheuttaja. Miten ne sen tekevät? Yllyttävät vai tuuppivat? Ajatus piristi vähän.

Lukion käytävällä soristiin iloisesti. Kaksi opiskelijaa kävi kiittämässä kurssista. Poikaryhmä opiskeli naureskellen biologiaa, ympäristöekologiaa, tulevan jakson asioita. Tytöt halailivat ja toivottelivat toisilleen onnea kokeeseen. Joku oli löytänyt impressionismin. Aurinko paistoi muurahaispesään. Kolotus oli tiessään. Henki kulki. Askel keveni. Nuorruin kahdeksan ja puoli vuotta. Nyt on hyvin. Kuinka harmaa ja seniili olisinkaan, ellen olisi päässyt Linnankosken lukioon äitiysloman sijaiseksi tammikuussa 2001? Käyttäisin nyt ehkä harmaita pehmytnahkakenkiä. Koska ne ovat mukavat.

Maija Könnin mielipidekirjoitus Hesarissa osuu. Oppilaat ja opiskelijat ovat nykyisin monella tapaa aktiivisempia, osaavampia ja itsevarmempia kuin edeltäjänsä. Fakta on, että me iittiläiset lukiolaiset 80-luvun lopulla olimme nykylukiolaisiin verrattuna ihan kuraa. Minuakin kehuttiin jatkuvasti siitä, miten kypsän filosofisesti pohdin kirjoituksissani uskonnon ja evoluution suhdetta. Nykyisin vastaava ”perehtyneisyys” ei tekisi vaikutusta keneenkään. Reaalikokeesta sain 56/60 pistettä. Olin jossain parhaiden listoilla. Sen ajan osaamiseni riittäisi nykyisessä biologian reaalikokeessa magnaan. Elämä oli silloin yksinkertaisempaa. Yksinkertaisempikin pärjäsi.

Voi kun kasarivuosien koulusta olisi jäänyt valvontakamerakuvaa äänellä. Moni opettaja ei sellaista katsottuaan enää kehtaisi kritisoida nykynuorten tiedonhaku- tai Excel-taitoja. Ei niitä pitäisi kritisoida muutenkaan. Tiedonhakutaitojen puute ei pidä paikkaansa, Exceliä pyörittävä läppäri on vanhentunutta tekniikkaa, ja Excel arjessa tarpeeton ammattilaisten ja tosiharrastajien työkalu. Vähän niin kuin hallinosturi.

2016-04-04 12.00.06

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s